Ei pakottamalla, vaan sopimalla!
Suomen kilpailuvaltti työmarkkinoilla muun maailman silmin on aina perustunut luotettavuuteen ja laatuun. Myös Suomen hieno työmarkkinamalli on mahdollistanut sen, että kilpailukyky on säilynyt. Tämä kaikki on hyödyttänyt Suomessa työnantajia, työntekijöitä ja koko hyvinvointiyhteiskuntaa. Työntekijät ovat pystyneet pysymään mukana matkassa, ja työpaikoilla vallitsi yhdessä sopimisen kulttuuri, josta hyötyivät kaikki.
On kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa tavoitteina tätä sopimuskulttuuria hajottaa. Sipilän hallitus ryhtyi jo voimakkaasti hyökkäämään ammattiyhdistysliikettä vastaan. (Ammattiyhdistysliike muodostuu siitä, kun kaksi tai useampi ihminen järjestäytyvät yhdessä tavoittelemaan itselleen ja muille parempaa ja laadukkaampaa elämää työelämän kautta.)
Ennen Sipilän hallituskautta oli jo monia ns. nollalinjoja, jolloin kolmikantaisesti sovittiin, että palkankorotuksia ei tullut tai palkankorotukset olivat pienimuotoisia. Silloinkin vedottiin kilpailukykyyn ja kasvun saamiseen. Siis haettiin yritysten kilpailukykyä työntekijöiden tekemän työn kautta.
Silti mikään ennen Sipilän hallituskautta tai Sipilän hallituskaudella tekemät "uudistukset työmarkkinoille eivät ole vastanneet sitä, mitä tämä nykyinen hallitus on saanut aikaan. Vaikka kaikki muistaa varmasti Sipilän hallituksen uhkailemat pakkolait ja sen jälkeen tulleet kiky-sopimukset, jossa maksajina oli jälleen työntekijät.
Tämä nykyinen Suomen hallituksemme ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että ainoastaan yhdessä sopimisen kulttuurilla muodostamme yhteiskuntaamme rauhan, emmekä vastakkainasettelulla ja työntekijöitä pakottamalla ja rankaisemalla. Hallituksen pitäisi kuunnella enemmän asiantuntijoita ja tehdä lakeja tarkoin harkiten, eikä korvaan kuiskaajia kuunnellen.
Tämä hallitus on rajoittanut työntekijöiden oikeuksia taistella oikeuksiensa puolesta, viimeisimpänä "pakkotyölaki", joka rajoittaa suoraan hoitajien oikeuksia lakkoilla ja taistella omien etujensa puolesta. Tämä oikeistohallitus näyttää jokaiselle työntekijälle, jokaiselle köyhälle, työttömälle, eläkeläiselle, lapsiperheille ja yksinhuoltajalle keskisormea. Silti tukee todella hyvätuloisia samalla rahalla, joka on yhteiskuntamme heikoimmilta otettu pois.
Me emme tarvitse työntekijöitä pakottavaa lainsäädäntöä, me tarvitsemme työehtosopimusten vahvistamista, työehtosopimusten, jossa yhdessä rakennamme työelämän työehdot jokaiselle omalle alalle. Me tarvitsemme vakautta ja turvaa työelämään. Emme vuoristoratamaista politiikantekoa.
Me emme tarvitse eriarvoisuuden kasvattamista ja köyhyyden lisäämistä. Jos tehtäisiin sellaista politiikkaa, jossa pidetään oikeasti jokainen yhteiskunnan jäsen mukana, se hyödyttää kaikkia. Sitä kautta yritysten kilpailukyky nousee, kun palautetaan sopimuskulttuuri, luottamus ja Suomen maine luotettavana toimijana takaisin.
Tällä hallituskaudella sitä tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan ja vastakkainasettelu, köyhyys, konkurssit, työttömyys ja eriarvoisuus vain kasvaa entisestää.
Työntekijöiden oikeudet ovat ihmisoikeuksia!